Testaa somekuntosi

sometesti
Tein pikagallupin twitterissä. Pyysin paljastamaan mikä on painavin syy lopettaa jonkun seuraaminen somessa. Kääntäen: ketkä pääsevät jatkoon, jos taivaspaikkoja ei ole kaikille?

Vihapuhe, seksistiset kommentit, mustamaalaaminen ja kaikin puolin huono käytös sekä väärän tiedon levittäminen kääntää selät. Selvä se. Urpoilulle nollatoleranssi. Ei jatkoon.

Missä sitten mättää, kun et ole Urpo, mutta seuraajat liukenevat vähin äänin? Teepä testi ja selvitä somekuntosi. Saat pisteen jokaisesta twitter-raatini laatukriteeristä. Käsi sydämelle!

1. Olen kiinnostava

Siksi puhun enimmäkseen itsestäni

Siksi tykitän sanomaani kaikkiin vuorokauden aikoihin

Siksi tuuttaan samaa ilosanomaa kaikissa kanavissa

2. Sisältöni vaikuttaa

Koska se on aina kiinnostavaa ja laadukasta

Koska se sisältää parhaita neuvoja

Koska jaan linkkejä, joita on kiva klikkailla ja yllättyä

Koska nostan esiin epäkohtia, joita on syytä mollata

3. Huudan kovaa

Jotta asiani tulee selväksi

Jotta saan tykkäyksiä

Silkasta itseilmaisun ilosta

Pisteet ja kuntoisuus:

7-10: Onneksi olkoon! Olet täysiverinen Minä-media!
3-6: Aika hyvä! Voisitko vielä petrata esim. toistoa ja kertausta? Korottaa ääntä?
1-3: Ryhdistäydy! Sanavalta on luisumassa muille.
0: Riman alitus! Jos jatkat kuuntelua, keskustelua ja vuorovaikutusta, tulevaisuutesi on muiden käsissä.

Niinpä. Voiko viestin lähettäjä oikeasti määrittää laadun? Vai pitäisikö vaikuttavuus sittenkin jättää vastaanottajan tehtäväksi?

Vuoropuhelua vai vuoroin puhelua

vuoropuhelu

Junassa salakuuneltua

Tyttö: Huomenna on mun synttärit, jännää!
Poika: Huomenna on vihdoinkin se mun matsi.
Tyttö: Toivottavasti se on joku koru!
Poika: Pakko saada heti kunnon aloitus!
Tyttö : Laittaisko sen punaisen puseron ja mustat housut vai hameen ja jotain blingiä…
Poika: Pitää kaivaa ne mustat peliverkkarit jostain
Tyttö: Verkkarit? Et oo tosissas.
Poika: Kuin?
Tyttö: Et sä tajuu. Ihan junttia!
Poika: Oisit heti sanonu.
Tyttö: Oisit kysyny. Sulla ei kyllä oo mitään omia mielipiteitä.
Poika: Sulla se ei oo koskaan mitään muuta sanottavaa.
Tyttö: No en mä sitä tarkottanu, hei! Nyt sä loukkaannuit! Mä nään sen sun silmistä!
Poika: Enhän mä edes katsonut suhun.
Tyttö: Älä vaihda puheenaihetta!

Vuoropuhelua on monenlaista. Ei tarvitse kuin avata suu ja muodostaa sanoja. Jos ei kauheasti puhu toisen päälle, kyseessä on vuoroin puhuminen. Helppoa. Kaikki sen osaa. Ehkä juuri siksi maailma onkin niin täynnä puhetta.

On myös toisenlaista vuoropuhelua. Sellaista vaikeampaa. Siinä vaikutetaan vuorotellen. Se on niin paljon harvinaisempaa, että sillä on ihan oma nimikin: vuorovaikutus.

Tuo junassa salakuuntelemani nuoren parin vuoroin puhelu huvitti. Povasin heille mielessäni ruusuista tulevaisuutta – omilla tahoillaan.

Vuorovaikutus, vuoropuhelu, viestintä, vaikuttaminen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tärkeämpää kuin terminologia on kuitenkin ymmärrys siitä, että huomiota ei saa vain puhumalla itsestään. Se toinenkin haluaa tulla kuulluksi. Toisen motiivin ymmärtäminen, oman ajattelun kyseenalaistaminen, kysyminen, palautteen antaminen, avun tarjoaminen – alkaisiko se näistä ? Vuoropuhelu.

Luottamus ei ole slogan

trust

Viime viikolla tuli äänestettyä peräti tuplasti – kerran päälläni, toisen kerran jaloillani. Ensimmäisellä kerralla valintaani vauhditti usko, toisella kerralla sen puute. Taas todentui, miten luottamus pyörittää maailmaani!

Vaaliuurnalla vierailin ennakkoon. Kotikirjaston koruttomassa vaalimiljöössä pääni valtasi silti puolijuhlallinen tunnelma. Tässä sitä taas annetaan valtakirja jollekin, jonka sanoihin on uskominen. Ehdokkaalle, joka kääntää lupaukset teoiksi. Pisti oikein miettimään, mistä se oma äänestysvarmuus oikein kumpusi. Oliko se tietoa, oliko se tunnetta, oliko se toivoa? Se oli kaikkia näitä, joten kutsuttakoon sitä uskoksi. Poliitikkatermein luottamukseksi.

Politiikassa kuten muussakin elämässä luottamus ja maine ansaitaan teoilla. Ne myös menetetään teoilla.

Luottamus muuttuu todeksi vuorovaikutuksessa. Tai sitten epätodeksi. Siinä syy, miksi äänestin toisen kerran jaloillani. Kolmisen kuukautta sitten selkäni viestitteli, että on korkea aika hankkia uusi sänky. Siitä käynnistyi monivaiheinen tyhjien lupausten episodi välittömästi, kun kaupat oli lyöty lukkoon. Säästän teidät puuduttavilta yksityiskohdilta, mutta kerrottakoon, että sitä mukaan kun myyjän katteettomat selitykset lisääntyivät, lisääntyi myös oma päänsärkyni. Selkäsärystä nyt puhumattakaan. Lopulta jätin myyjän puhumaan itsekseen.

Luottamus on kilpailuetu. En halua maksaa tyhjistä lupauksista enkä välinpitämättömästä tekemisestä. Virheet, mokat ja epätäydellisyys kuuluvat elämään, mutta niiden peittely saa jalat alle. Maine se on huonokin maine, ja sehän leviää kuin kulovalkea.

Kun luot lupauksen, lunasta se teoilla. Useimmiten se ei maksa ylimääräistä. Paitsi pahimmassa tapauksessa jonkun työpaikan.

Näillä eväillä jatkoon:

1. Toimi kuten lupaat
2. Jos et toimi kuten lupaat, myönnä se
3. Jos et toimi kuten lupaat, myönnä se ja kerro miksi
4. Jos et toimi kuten lupaat, myönnä se, kerro miksi ja pyydä anteeksi
5. Jos et toimi kuten lupaat, myönnä se, kerro miksi, pyydä anteeksi ja kysy miten voit palauttaa luottamuksen