Vuoropuhelua vai vuoroin puhelua

vuoropuhelu

Junassa salakuuneltua

Tyttö: Huomenna on mun synttärit, jännää!
Poika: Huomenna on vihdoinkin se mun matsi.
Tyttö: Toivottavasti se on joku koru!
Poika: Pakko saada heti kunnon aloitus!
Tyttö : Laittaisko sen punaisen puseron ja mustat housut vai hameen ja jotain blingiä…
Poika: Pitää kaivaa ne mustat peliverkkarit jostain
Tyttö: Verkkarit? Et oo tosissas.
Poika: Kuin?
Tyttö: Et sä tajuu. Ihan junttia!
Poika: Oisit heti sanonu.
Tyttö: Oisit kysyny. Sulla ei kyllä oo mitään omia mielipiteitä.
Poika: Sulla se ei oo koskaan mitään muuta sanottavaa.
Tyttö: No en mä sitä tarkottanu, hei! Nyt sä loukkaannuit! Mä nään sen sun silmistä!
Poika: Enhän mä edes katsonut suhun.
Tyttö: Älä vaihda puheenaihetta!

Vuoropuhelua on monenlaista. Ei tarvitse kuin avata suu ja muodostaa sanoja. Jos ei kauheasti puhu toisen päälle, kyseessä on vuoroin puhuminen. Helppoa. Kaikki sen osaa. Ehkä juuri siksi maailma onkin niin täynnä puhetta.

On myös toisenlaista vuoropuhelua. Sellaista vaikeampaa. Siinä vaikutetaan vuorotellen. Se on niin paljon harvinaisempaa, että sillä on ihan oma nimikin: vuorovaikutus.

Tuo junassa salakuuntelemani nuoren parin vuoroin puhelu huvitti. Povasin heille mielessäni ruusuista tulevaisuutta – omilla tahoillaan.

Vuorovaikutus, vuoropuhelu, viestintä, vaikuttaminen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tärkeämpää kuin terminologia on kuitenkin ymmärrys siitä, että huomiota ei saa vain puhumalla itsestään. Se toinenkin haluaa tulla kuulluksi. Toisen motiivin ymmärtäminen, oman ajattelun kyseenalaistaminen, kysyminen, palautteen antaminen, avun tarjoaminen – alkaisiko se näistä ? Vuoropuhelu.

Pysy aina sellaisena kuin oot. Vai antaisitko asiakkaan auttaa?

PALVELUMUOTOILU

Onko osaamisesi ylivertaista? Tiedätkö kysymättäkin mitä asiakkaasi haluavat tulevaisuudessa? Uskotko, että ilmiöt tulevat ja menevät, mutta pysyvä on ikuista? Kilpailukykyäsi ei maailman muutokset heilauta. Palvelumuotoilu on ismi, joka ei taatusti kosketa sinua!

Onnea valitsemallasi tiellä!

Tässä muutama lisävinkki, joiden avulla pysyt varmasti kaidalla polulla:

1. Vaienna asiakkaan ääni

Haluaako asiakas taas kertoa tarpeistaan? Pysy lujana ja pidä tuotteesi ja palvelusi kehitys pienen piirisi käsissä. Ettei viisaus vaan valu vääriin käsiin. Mitä siitäkin seuraa, jos kaikkien tarpeita lähtee kuuntelemaan. 90 % tuotelanseerauksista epäonnistuu, mutta se ei sinua kosketa. Menestys on yksin omissa käsissäsi.

2. Fiilistele prosesseilla

Kilpailuetusi nojaa prosesseihin, ei käyttäjiin. Nyt ja tulevaisuudessa. By the book ja suunta on selvä. Kaikkea kannattaa testata piiiiitkään, sillä hitaasti hyvä tulee. Ketteryys on start-upien jargonia!

3. Unohda viestintä – tuote kyllä puhuu puolestaan

Asiakkaat kyllä löytävät tuotteesi. Ja ostavat. Koska ne ovat hyviä. Teithän markkinatutkimuksenkin taannoin. Viestintään ei paukkuja kannata pistää, tuote on houkutellut ennenkin.

Sen pituinen se.

Onneksi todellisuus on tarua toiveikkaampaa.

InterQuest Oy:n tekemän tutkimuksen mukaan jo 80 % suomalaisten yritysten johdosta tiedostaa, että asiakkaiden osallistamisella on strategista merkitystä kilpailukyvylle. Hienoa, sillä kukapa ei toivoisi lisää ostajia, maksajia ja suosittelijoita. Kehitystä vaatii edelleen käytäntöjen luominen ja niiden jakautuminen osaksi yrityskulttuuria.

Muutos käynnistyy aktiivisesta dialogista. Se ei tarkoita että asiakkaalta kysytään mitä pitää tehdä. Vaan sitä, että asiakas siirtyy juhlapuheiden kohteesta tekijäksi, joka voi aidosti auttaa oikeiden kysymysten etsimisessä ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien tunnistamisessa.

Kun asiakkaasi seuraavan kerran haluaa kertoa tarpeistaan, onko sinulla varaa olla kuuntelematta?

Tarinoi itsesi toimittajan työpöydälle – vinkkejä mediayhteistyöhön

Puhelin soi.

”Irmeli Innovaattori täällä, hei! Nyt mun uusin härpäke on vihdoinkin saatu uunista ulos ja mä oon valmis tahkoamaan rahaa. Tää pitäis nyt heti saada valokeilaan ja kaikkien huulille, tää on ihan killerikamaa!  Tarvitaan nopeesti näkyvyyttä, valtakunnallista nimittäin. Juttuja kaikkiin medioihin. Keke Keksijä vinkkasi, että sä voisit auttaa. Sullahan on niitä suhteita…”

Toimivat mediasuhteet on ilman muuta kullanarvoinen apu, kun tavoitteena on tulla tunnetuksi sekä vaikuttaa omien sidosryhmien käyttäytymiseen medianäkyvyyden keinoin. Tietääpä kehen ottaa yhteyttä.

 Ilman kiinnostavaa sisältöä menestystarina ei kuitenkaan toimittajan pöydältä lentoon lähde.

Mikä avuksi?

VINKKI 1:  Mieti, mitä uutisarvoa tarjoat toimittajalle

” Hei Irmeli, onneksi olkoon! Uusia hyödyllisiä innovaatioita todellakin tarvitaan. Suomen hyvinvointi kaipaa uusia menetelmiä ja teknologioita etenkin terveydenhoidon saralla. Mitä uutta tai erilaista sinä tarjoat? Kuka hyötyy innovaatiostasi?  Mitä konkreettista sen avulla saadaan aikaan? Mikä muuttuu? Paljonko ansaitaan?  Paljonko säästetään? Jne.

Kiteytys: Miten vaikutat ihmisten arkeen? Kenelle olet relevantti?

VINKKI 2: Mieti, miten todennat tarjoamasi hyödyt

” Hienoa, kuulostaa siltä, että käsissäsi saattaa ollakin varsinainen killeri! Mitä mieltä muut asiantuntijat ovat? Miten vaikutuksia on tutkittu? Minkälaista dataa, tutkimusta, asiantuntijalausuntoa sinulla on esittää? ”

Kiteytys: Tee tutkimus, rekrytoi ja hyödynnä asiantuntijoita, testaa, todista. Tarjoa valmiiksi koottua tausta-aineistoa.

VINKKI 3: Mieti, minkälaista yleisöä toimittaja palvelee

” Käsissäsi saattaa olla kultaa, tausta-aineisto koottuna ja puolestapuhujat asemissa, mutta malta tovi ennen kuin ryntäät soitellen mediametsälle. Toimittajat palvelevat omaa yleisöään,  ja kaikkia ei kaikki sisältö tai oma näkökulmasi hetkauta. Tee sotasuunnitelma: muutama mojova  täsmälaukaus vai useita pienempiä osumia? Tarjoile oma näkökulmasi, mutta muista, että toimittaja tuntee oman yleisönsä parhaiten. Terveysnäkökulma ja businesnäkökulma eivät välttämättä asu samassa päässä, mutta edistäisikö ajatusten ristiinpölytys  uusia juttuoivalluksia?”

Kiteytys: Löydä toimittajan kanssa sinua ja yleisöä palveleva yhteinen näkökulma. Vuoropuhelun avulla tutustut toimittajan paremmin ja luot pohjaa tulevalle yhteistyölle.

VINKKI 4: Mieti, miten tartut H-hetkeen

” Nopeus on valttia. Mutta tärkeää on myös viestintävainu.  Nämä yhdessä ovatkin sitten lyömätön yhdistelmä! Uutisarvo syntyy sisällöstä, mutta myös ajankohtaisuudesta, suuruudesta, laajuudesta, voimakkuudesta,  erilaisuudesta. Harjoita viestintänenääsi,  niin opit haistamaan trendit ja vallitsevat keskustelunaiheet. Sitten vain mukaan keskusteluun aallon harjalle!

Kiteytys: Tartu relevantteihin keskustelunaiheisiin, hyödynnä ajankohtaisuuden tarjoama kiinnostavuusarvo ja osallistu keskusteluun. Löytyikö uusi näkökulma tarjottavaksi toimittajalle?

VINKKI 5: Mieti, miten teet tästä tavan

” Suhteet eivät kukoista itsestään. Auta, kuuntele, ole läsnä.  Silloinkin, kun menestystarinasi  jo kantaa.”

Kiteytys: Juurruta itsesi toimittajan mieleen. Ajan myötä se olet sinä, joka vastaat soittopyyntöihin.

Ryhdytäänkö vaikuttamaan?

Viestinnän rennot serkukset Ahaa ja Hahaa

T-paita

Kun ihmisen saa nauramaan, hänet voittaa puolelleen.

Näin uskoo Jani Niipola hiljattain  Kauppalehden kolumnissa, ja kehottaa yrityksiä ottamaan viestinnässään oppia koomikoilta. Siis mitä?

No sitä, että enää ei riitä, että kerromme asiamme oikeaan aikaan oikealla foorumilla. Tiedotamme ja olemme läpinäkyviä. Ehei. Nyt saa koskettaa. Tunteilla.  Todennäköisin vaikutus nimittäin syntyy  vasta kun saamme tunnekontaktin vastapuoleen. Tiedäthän – kun luet tai kuulet jotain, joka saa ihokarvat pystyyn, nauruhermot  laukeamaan, adrenaliinin ryöppyämään.  Tunnekokemukset jättävät jälkiä. Ne auttavat muistamaan. Ja parhaimmillaan ne saavat toimimaan.  Viestijän päiväuni!

Energiayhtiö Helenin kampanja, johon Jani Niipolakin viittaa, on riemastuttava esimerkki siitä, miten huumori toimii. Stand up -koomikon parodioima insinöörin arkkityyppi saa paatuneimmankin tosikon hyvälle tuulelle ja ravistelee käsityksiä energia-alan viestinnästä. Kampanja osoittaa, että hauskuus ja painavakin asia voivat viihtyä samassa lauseessa. Helen oivalsi nauraa omalle vahvuudelleen, suomalaisille insinööreille, ja jätti ainakin itselleni uskottavan muistijäljen. Tuli tunne, että insinööri Yrjö Uusivirta harmaassa slipoverissaan on tervetullut  jatkossakin kertomaan minulle näkemyksiään.

Tunteet ovat osa elämää, miksi ne eivät olisi osa viestintää?  Koulutuksemme korostaa järkeä, mutta kyllä Heartstorming sopii muillekin kuin insinööreille.  Hauskuus ei ole itseisarvo, mutta tiukkaa asiasisältöäkin voi rentouttaa ilman että sanoma kärsii.

Testaa vaikka seuraavia lisämausteita:

  • Kuvaa, miltä jokin näyttää, kuulostaa tai tuntuu.
  • Herätä mielikuvia.
  • Vie lukija tai kuulija tapahtumien keskelle kokijaksi.
  • Kerro, miten asia vaikuttaa jokapäiväiseen elämään.

Tunteet ja tuntemukset  kannattaa ottaa vakavasti  – myös viestiessä.  Joskus se vaatii oivallusta, joskus rohkeutta.  Rentous tulee kun ryppyotsaisuus väistyy.

Nauru pidentää viestinnän ikää! Uskallatko antaa huumorin kukkia?

Vaurastu verkostoitumalla

networking

Yhden asian jos olisin ymmärtänyt aikaisemmin: Verkostoituminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin.

Kun oikeat ihmiset ja oikea tieto törmäävät, kuulen jo kuinka korko kasvaa. Nykyajan menestyjä ei panttaa omaa osaamistaan sukanvarteen, vaan on valmis sijoittamaan myös muihin. Aluksi korko ei ehkä päätä huimaa ja huteja tulee, mutta ajan myötä tuotto kasvaa ja hyödyt näyttäytyvät. Kokemus tässä puhuu.

Itse tapasin tehdä töitä monta vuotta sen kummemmin ammatillisia verkostoja miettimättä. Olihan minulla perhe, ystävät ja vuosien mittaan vaihtuvat työkaverit, joihin saatoin tukeutua tarpeen tullen. Ajatus notkumisesta töiden jälkeen ventovieraiden kanssa yhteistä säveltä tapaillessa maistui myös silloin teennäiseltä. Harvoin edes juolahti mieleen. Kellä moiseen on aikaa? Mitä minulla on annettavaa tuikituntemattomalle? Jos annan jotain, saanko takaisin? Korko ei vielä alkanut karttua.

Kun ryhdyin yrittäjäksi, silmäni avautuivat ja korvani rupesivat kuulemaan. Yhtäkkiä edessäni oli koko joukko kysymyksiä, joihin tarvittiin erilaista näkemystä, kokemusta ja asiantuntijuutta. Oma eikä kollegan substanssiosaaminen juuri lämmittänyt silloin, kun vaelsimme sopimus-, vakuutus- ym. viidakossa. Apua toki löytyi. Mutta aikaa paloi. Ja tietysti rahaakin. Matkan varrella liikeideakin kirkastui, asiakkaita tuli ja meni ja uusia avauksia tarvittiin. Ymmärrätte varmaan. Verkostojen merkitys alkoi valjeta. Samoin verkostoitumisen idea – riskien hallinta ja pienentäminen sekä menestyksen kasvattaminen jakamalla, auttamalla ja kumppanoitumalla. Jo alkoi korko kasvaa.

Henkilökohtainen ammatillinen verkostoituminen on sijoitus parhaasta päästä. Elämä ja suhdanteet  eivät  aina mene käsikirjoituksen mukaisesti,  ja sparraajia ja kontakteja tarvitaan tasoittamaan tietä sekä ylä- että alamäissä. On myös  todella inspiroivaa oppia toisten tarinoista, onnistumisista ja epäonnistumista . Luottamuksellinen ilmapiiri ja todellinen hyöty syntyy kuitenkin vastavuoroisuudesta. Pelkästään oman edun tavoittelemisen on lyhytnäköistä ja voi jopa maistua hyväksikäytöltä.

Ammatillinen verkostoituminen on myös yritysten välistä verkostoitumista. Siinäkin kyse on molemminpuolista hyödystä – kuten liiketoiminnassa kuuluukin. Strategiset kumppanuuden ovat yhtä lailla antamista ja saamista.

Aikakonetta ei ole. Jotta myös sinä ja yrityksesi pysytte iskukykyisinä, sijoittakaa verkostoitumiseen nyt. Älkää tehkö niin kuin minä tein, vaan niin kuin minä opin.Tässä omat vinkkini:

1. Aloita tänään

Kontaktien luominen ja suhteiden rakentaminen on pitkäjänteistä puuhaa. Altista itsesi uusille kohtaamisille. Riippuen tavoitteistasi liity ammatillisiin ryhmiin, jalkaudu tilaisuuksiin, pyydä tuttua esittelemään tutulleen, tee itse aloite. Uskaltaudu myös samanmielisten seurasta haistelemaan uusia näkökulmia.

Toimiva esimerkki: Tiistaiklubi ( http://tiistaiklubi.fi) on lanseerannut jäsenilleen  lounashaasteen. Tarkoituksena on tutustua verkoston kuhunkin  jäseneen henkilökohtaisesti  sekä jakaa osaamista ja näkemyksiä. Ei kun lounaskutsu matkaan oman kiinnostuksen ja aikataulun puitteissa. Toimii!

2. Mieti, mitä itse voit antaa

Mitä näkemystä, kokemusta, kontakteja tai vinkkejä sinulla on  jakaa? Kuuntele ja kysy, miten voisitte hyötyä toistenne osaamisesta. Anna ensin, ota sitten.

3. Puhu hyvää selän takana

Suosittele ja vinkkaa osaavia  tyyppejä ja kumppaneita kysyttäessä ja kysymättä. Hyvä tulee hyvän luo ja jonain päivänä sinutkin mainitaan.

Kuuletko jo  kuinka korko kasvaa?

Kill your jargons!

jargon

Kun olin noin 10-vuotias, opettajani  oli huolissaan kun sepittelin vain satuja. Haisunäädän  Seikkailut Maailmalla ja  Noitakepposet piti  pistää pannaan ja astua mielikuvitusmaailmasta  todellisempaan elämään.  Elämään, jossa  kirjoitettiin annetusta aiheesta ja siitä mikä on totta.  Astuin ruotuun . Opettaja oli suorittanut tehtävänsä, mutta kaverit jäivät kaipaamaan kummitustarinoitani.

Kokemus nousi mieleeni, kun osallistuin Image-lehden kirjoituskouluun. Riippumatta siitä oliko puhujana kirjailija vai toimittaja, yhdeksi tärkeimmistä opeista vaikuttavassa  kirjoittamisessa nousi oman äänen löytäminen. ”Valitkaa aihe, joka kiinnostaa”.  ”Kirjoittakaa siitä, miltä teistä tuntuu”.  Rehellisesti ja aidosti kirjoittaminen vaatii rohkeutta ja heittäytymistä, mikä monesti  edellyttää sisäisen lapsen kaivamista  sielunsa syövereistä.  Ei ihan helppo nakki, varsinkin jos se ääni  on joskus vaimennettu.

Paljon on vettä virrannut Noitakepposten ajoista,  ja on tullut kirjoitettua teksti jos toinenkin. Useimmiten annetusta aiheesta ja siitä mikä on totta.  Asiakastyössä tulee silti harmillisen usein eteen tilanne, jossa  yrityksen edustaja on kuin punakynää heiluttava opettajani. Kaikki se, mikä  herättää  tunteita, ydin ja roso, joutuu suurennuslasin alle.  Miinakentällä ovat usein esimerkit elävästä elämästä  tai vähänkin terävämpi kannanotto. Tulee sanomista, joku voi loukkaantua.  Mitä laajempi hyväksymiskierros, sen valjumpi  lopputulema.  Lihaisuus ja mehevyys  on kaluttu ja jäljelle jää tyhjyyttään koliseva luuranko.

Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Kirjoittaminen, yhtä hyvin kuin muukin viestintä edellyttää tietysti yrityskulttuurin huomioon ottamista ja hyviä tapoja. Mutta ollaksesi vaikuttava ja erottautuaksesi nykypäivän  massiivisesta informaatiohälinästä tarvitset rohkeutta! Kun ihminen puhuu ihmiselle, Noitakepposetkin  toimii paremmin kuin sieluton informaatiopuuro.

Kirjoittajakoulun sparraajista kirjailija Taina Latvala tarjoili  seuraavia vinkkejä vaikuttavan tarinan kirjoittamiseen.  Pätee niin faktaan kuin fiktioon. Tässä helmet, uskallusta peliin!

  1. Ole rehellinen   –  Kuuntele sisäistä ääntäsi, vaimenna sensorisi, älä mielistele lukijaa, uskalla mennä ytimeen
  2. Ystävysty häpeän kanssa – Keskity tekstiin, älä yleisöön.
  3. Ammenna agressiosta  – Kiukku toimii tekstin polttoaineena, kunhan muistat herkkyyden. Totaalinen pahuus tai hyvyys on mielenkiinnotonta.
  4. Rakasta myös rumaa  – Anna myös roson näkyä.  Elämä ei ole vain ruusuilla tanssimista.
  5. Salli surun tulla – ja ilonkin – ”No tears in the writer, no tears in the reader” Hajuton, mauton ja hampaaton jättää kylmäksi.
  6. Viljele yksityiskohtia – zoomaa lähelle – pienet oivallukset voivat luoda suuren oivalluksen
  7. Pyri  hyvään kieleen  – Kirjoita selkeitä lauseita, kirjoita oikein, vältä liikoja adjetiiveja, vaihtele rytmiä
  8. Keksi uutta – karta kliseitä, etsi näkökulmia, näe vaivaa
  9. Mene suoraan asiaan

Tarina on pelkkä luuranko – olennaista on, miten ja miksi se kerrotaan.  Älä anna kenenkään tulla sinun ja näppiksesi väliin.

Viestinnän suhteellisuusteoria

pylväs

Minä rakastan vain sinua.
Vain minä rakastan sinua.

Kun paino on sanalla vain, mittakaava muuttuu. Välillä ajattelematon sanavalinta synnyttää väärinymmärrystä, tekee tepposet ja kärpäsestä tulee härkänen. Härkäset herättävät yleensä tunteita ja tunteilla on tapana tarttua. Kun yhdistetään suuret tunteet ja suuret massat saattaa roihu levitä kulovalkean tavoin. Tällaisia viestinnän  ilmiöitä syntyy sosiaalisen median aikakaudella nykyään viikoittain – aiheesta ja aiheen vierestä. Jos ei ihan historiankirjoihin niin ainakin sydämiimme ovat syöpyneet erilaiset #gatet viskistä ebolaan.

Mitä sitten? Eikö ole hyvä, että asioista keskustellaan? Eikö avoimuuden aikakaudella ole selkärangatonta vaieta tai pistää pää pensaaseen? Kyllä ja kyllä. Pihvin nimi onkin suhteellisuudentaju.

Väitän, että viestinnän lainalaisuudet ovat muuttuneet. Aiemmin ns. kohu syntyi siitä, että yritys tai yksityinen ihminen toimi väärin, jolloin ulkopuolinen paine pakotti ottamaan kantaa omiin toimintatapoihin. Nykyään kohut syntyvät pitkälti myös väärinymmärryksistä, yksipuolisista näkemyksistä, olemattomista taustatiedoista, hätäpäisestä reagoinnista. Tiedon sijasta kohut syntyvätkin tunteenpurkauksista.

Suhteellisuudentajuni on koetuksella. Mietin mikä helpottaisi sivuuttamaan tarpeettoman kohun saatikka olla heittäytymättä kollektiiviseen kohkaamiseen? Auttaisiko sellainen suhteellisuusteoria, joka kysyisi: onko tämä pelkkää puppua, lievää liioittelua vai ehkäpä vain epätarkkaa tulkintaa? Vai onko tämä asia, jonka puolesta elää ja kuolla? Mittakaava käyttöön!

Baskerin Ainekset

baskeri

Ystäväni äiti oli baskerinaisia.  Baskeri päässä  mentiin töihin, huveihin ja harrastuksiin. Baskerin alla tukka oli hyvin ja ajatukset järjestyksessä.  Baskeri  oli kuin rakas ystävä, johon saattoi luottaa. Kaikissa olosuhteissa. Päivä ilman baskeria oli kuin …no, sellaista päivää ei vaan ollut. Sänkyyn  ei sentään baskerin kanssa menty.

Eräänä päivänä baskeri  kuitenkin  puuttui. Oliko se hävinnyt, unohtunut, varastettu? Sitä tarina ei kerro. Sen  sijaan tarina kertoo, että ilmassa oli kaikki draaman ainekset.  Hämmennys, epäusko, suuttumus. Taivastelua, kiukuttelua, murjotusta ja mökötystä. Syyttömien syyttelyä. Pattitilanne. Sanalla sanoen Baskerin Ainekset.

Ajan myötä  monikaan ei muista oliko baskeri musta vai ruskea tai mistä rakkaus baskeriin alkoi. Tai löytyikö baskeri.  Mutta  Baskerin Ainekset – sen muistaa kaikki. Myös ne, jotka eivät olleet paikalla.

Nykyaika kannustaa kaikkia avoimuuteen ja aktiiviseen viestintään. Tarinoita ja tarinankertojia siis riittää.  Se on hienoa, sillä tarinoiden avulla teot saadaan näkyviksi. Ajan myötä monet tarinat myös haalistuvat. Paitsi ne, jotka herättävät tunteita . Ja toimintaa. Vuosienkin päästä. Kuten Baskerin Ainekset, jonka iskiessä on parasta häipyä paikalta vähin äänin.

Tarinan opetus: älä koskaan hävitä baskeriasi.

Käsissäni on positiivinen ongelma

infoähky

Seminaaria pukkaa. Viikkoni twitterissä täyttyi risuaidoista. Tiedonjanoisena ja aikaani seuraavana sukkuloin tapahtumasta toiseen milloin bussissa, milloin lounaskeittoa lusikoiden, välillä vatupassissa sohvalla. Usein myös paikan päällä. Tieto koukuttaa, vuorovaikutus virkistää ja viestijän etuoikeus on jakaa oppimansa. Ajatukset synnyttävät uusia ajatuksia. Täältä pesee! Tieto on valtaa, mutta vaikeneminen ei ole kultaa. Allekirjoitan, vaikka en diginatiivi olekaan.

Koukussa ollaan. Ja rehellisesti sanottuna ähkyssä. Viestiä virtaa. Suljenko siis kännykkäni? Tukahdutanko tiedonjanoni? Vetäydynkö takaisin analogiseen aikaan? No en! Paluuta ei ole.

Digitalisuuden luomat uudet vaikuttamismahdollisuudet ovat mannaa. Meissä kaikissa asuu pieni viestijä ja moni vielä odottaa vapautumistaan. Samalla kun rohkeus ja avoimuus viestijöinä kasvaa, erottautuminen on yhä vaikeampaa. Viestit hukkuvat toistensa alle ja mieleen jää epämääräiset muistijäljet. Ei liene tarkoitus?

Toivotan digiajan uudet vaikuttamismahdollisuudet lämpimästi tervetulleiksi. Samalla kuitenkin pohdin:  Mikä avuksi, ettei meteli syö myös omaa sanomaani?

Käsissäni on positiivinen ongelma. Miten kerron ajatukseni niin, että oma sanomani menee sydämeen asti? Muistutan itseäni, että jotkut asiat pysyvät:

1. Mitä haluan sanoa = kiteytän viestini. Kaltaiselleni innostujalle rönsyily lankeaa luonnostaan, mutta villakoiran ydin on ytimekkyys.

2. Miksi haluan sanoa = lisäänkö tietoa, otanko kantaa, toivonko keskustelua.  Kaltaiseni utelias  ”maailmanparantaja” ilahtuu itse, kun samanmielisten rinnalle syntyy myös  uutta keskustelua.  Muutoskin  alkaa yleensä kyseenalaistamisesta.

3. Kenelle haluan sanoa = kaikkea, kaikille, koko ajan? Ähkyn ainekset!  Tästä jo puhuttiin.

Jos näyttää siltä, että omat oppini eivät enää sydämiä sykäytä, paluu analogiseen maailmaan on edessä. Mutta silloin käsissäni onkin negatiivinen ongelma.