Kill your jargons!

jargon

Kun olin noin 10-vuotias, opettajani  oli huolissaan kun sepittelin vain satuja. Haisunäädän  Seikkailut Maailmalla ja  Noitakepposet piti  pistää pannaan ja astua mielikuvitusmaailmasta  todellisempaan elämään.  Elämään, jossa  kirjoitettiin annetusta aiheesta ja siitä mikä on totta.  Astuin ruotuun . Opettaja oli suorittanut tehtävänsä, mutta kaverit jäivät kaipaamaan kummitustarinoitani.

Kokemus nousi mieleeni, kun osallistuin Image-lehden kirjoituskouluun. Riippumatta siitä oliko puhujana kirjailija vai toimittaja, yhdeksi tärkeimmistä opeista vaikuttavassa  kirjoittamisessa nousi oman äänen löytäminen. ”Valitkaa aihe, joka kiinnostaa”.  ”Kirjoittakaa siitä, miltä teistä tuntuu”.  Rehellisesti ja aidosti kirjoittaminen vaatii rohkeutta ja heittäytymistä, mikä monesti  edellyttää sisäisen lapsen kaivamista  sielunsa syövereistä.  Ei ihan helppo nakki, varsinkin jos se ääni  on joskus vaimennettu.

Paljon on vettä virrannut Noitakepposten ajoista,  ja on tullut kirjoitettua teksti jos toinenkin. Useimmiten annetusta aiheesta ja siitä mikä on totta.  Asiakastyössä tulee silti harmillisen usein eteen tilanne, jossa  yrityksen edustaja on kuin punakynää heiluttava opettajani. Kaikki se, mikä  herättää  tunteita, ydin ja roso, joutuu suurennuslasin alle.  Miinakentällä ovat usein esimerkit elävästä elämästä  tai vähänkin terävämpi kannanotto. Tulee sanomista, joku voi loukkaantua.  Mitä laajempi hyväksymiskierros, sen valjumpi  lopputulema.  Lihaisuus ja mehevyys  on kaluttu ja jäljelle jää tyhjyyttään koliseva luuranko.

Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Kirjoittaminen, yhtä hyvin kuin muukin viestintä edellyttää tietysti yrityskulttuurin huomioon ottamista ja hyviä tapoja. Mutta ollaksesi vaikuttava ja erottautuaksesi nykypäivän  massiivisesta informaatiohälinästä tarvitset rohkeutta! Kun ihminen puhuu ihmiselle, Noitakepposetkin  toimii paremmin kuin sieluton informaatiopuuro.

Kirjoittajakoulun sparraajista kirjailija Taina Latvala tarjoili  seuraavia vinkkejä vaikuttavan tarinan kirjoittamiseen.  Pätee niin faktaan kuin fiktioon. Tässä helmet, uskallusta peliin!

  1. Ole rehellinen   –  Kuuntele sisäistä ääntäsi, vaimenna sensorisi, älä mielistele lukijaa, uskalla mennä ytimeen
  2. Ystävysty häpeän kanssa – Keskity tekstiin, älä yleisöön.
  3. Ammenna agressiosta  – Kiukku toimii tekstin polttoaineena, kunhan muistat herkkyyden. Totaalinen pahuus tai hyvyys on mielenkiinnotonta.
  4. Rakasta myös rumaa  – Anna myös roson näkyä.  Elämä ei ole vain ruusuilla tanssimista.
  5. Salli surun tulla – ja ilonkin – ”No tears in the writer, no tears in the reader” Hajuton, mauton ja hampaaton jättää kylmäksi.
  6. Viljele yksityiskohtia – zoomaa lähelle – pienet oivallukset voivat luoda suuren oivalluksen
  7. Pyri  hyvään kieleen  – Kirjoita selkeitä lauseita, kirjoita oikein, vältä liikoja adjetiiveja, vaihtele rytmiä
  8. Keksi uutta – karta kliseitä, etsi näkökulmia, näe vaivaa
  9. Mene suoraan asiaan

Tarina on pelkkä luuranko – olennaista on, miten ja miksi se kerrotaan.  Älä anna kenenkään tulla sinun ja näppiksesi väliin.

Baskerin Ainekset

baskeri

Ystäväni äiti oli baskerinaisia.  Baskeri päässä  mentiin töihin, huveihin ja harrastuksiin. Baskerin alla tukka oli hyvin ja ajatukset järjestyksessä.  Baskeri  oli kuin rakas ystävä, johon saattoi luottaa. Kaikissa olosuhteissa. Päivä ilman baskeria oli kuin …no, sellaista päivää ei vaan ollut. Sänkyyn  ei sentään baskerin kanssa menty.

Eräänä päivänä baskeri  kuitenkin  puuttui. Oliko se hävinnyt, unohtunut, varastettu? Sitä tarina ei kerro. Sen  sijaan tarina kertoo, että ilmassa oli kaikki draaman ainekset.  Hämmennys, epäusko, suuttumus. Taivastelua, kiukuttelua, murjotusta ja mökötystä. Syyttömien syyttelyä. Pattitilanne. Sanalla sanoen Baskerin Ainekset.

Ajan myötä  monikaan ei muista oliko baskeri musta vai ruskea tai mistä rakkaus baskeriin alkoi. Tai löytyikö baskeri.  Mutta  Baskerin Ainekset – sen muistaa kaikki. Myös ne, jotka eivät olleet paikalla.

Nykyaika kannustaa kaikkia avoimuuteen ja aktiiviseen viestintään. Tarinoita ja tarinankertojia siis riittää.  Se on hienoa, sillä tarinoiden avulla teot saadaan näkyviksi. Ajan myötä monet tarinat myös haalistuvat. Paitsi ne, jotka herättävät tunteita . Ja toimintaa. Vuosienkin päästä. Kuten Baskerin Ainekset, jonka iskiessä on parasta häipyä paikalta vähin äänin.

Tarinan opetus: älä koskaan hävitä baskeriasi.