Viime viikolla tuli äänestettyä peräti tuplasti – kerran päälläni, toisen kerran jaloillani. Ensimmäisellä kerralla valintaani vauhditti usko, toisella kerralla sen puute. Taas todentui, miten luottamus pyörittää maailmaani!
Vaaliuurnalla vierailin ennakkoon. Kotikirjaston koruttomassa vaalimiljöössä pääni valtasi silti puolijuhlallinen tunnelma. Tässä sitä taas annetaan valtakirja jollekin, jonka sanoihin on uskominen. Ehdokkaalle, joka kääntää lupaukset teoiksi. Pisti oikein miettimään, mistä se oma äänestysvarmuus oikein kumpusi. Oliko se tietoa, oliko se tunnetta, oliko se toivoa? Se oli kaikkia näitä, joten kutsuttakoon sitä uskoksi. Poliitikkatermein luottamukseksi.
Politiikassa kuten muussakin elämässä luottamus ja maine ansaitaan teoilla. Ne myös menetetään teoilla.
Luottamus muuttuu todeksi vuorovaikutuksessa. Tai sitten epätodeksi. Siinä syy, miksi äänestin toisen kerran jaloillani. Kolmisen kuukautta sitten selkäni viestitteli, että on korkea aika hankkia uusi sänky. Siitä käynnistyi monivaiheinen tyhjien lupausten episodi välittömästi, kun kaupat oli lyöty lukkoon. Säästän teidät puuduttavilta yksityiskohdilta, mutta kerrottakoon, että sitä mukaan kun myyjän katteettomat selitykset lisääntyivät, lisääntyi myös oma päänsärkyni. Selkäsärystä nyt puhumattakaan. Lopulta jätin myyjän puhumaan itsekseen.
Luottamus on kilpailuetu. En halua maksaa tyhjistä lupauksista enkä välinpitämättömästä tekemisestä. Virheet, mokat ja epätäydellisyys kuuluvat elämään, mutta niiden peittely saa jalat alle. Maine se on huonokin maine, ja sehän leviää kuin kulovalkea.
Kun luot lupauksen, lunasta se teoilla. Useimmiten se ei maksa ylimääräistä. Paitsi pahimmassa tapauksessa jonkun työpaikan.
Näillä eväillä jatkoon:
1. Toimi kuten lupaat
2. Jos et toimi kuten lupaat, myönnä se
3. Jos et toimi kuten lupaat, myönnä se ja kerro miksi
4. Jos et toimi kuten lupaat, myönnä se, kerro miksi ja pyydä anteeksi
5. Jos et toimi kuten lupaat, myönnä se, kerro miksi, pyydä anteeksi ja kysy miten voit palauttaa luottamuksen
teoistasanoiksi 